Scotspine Santiago

Scotspine Santiago
Suomalainen puoliverinen, ori
vuotias
Omistaja: Heather
Kasvattaja: Scotspine Stables
Santiagon sivulle ->

30.11.2015 OHJASAJOA, (242 SANAA)

Oripojat katselivat tarkkaavaisina, kun Ida tallusti tarhausta kohti. Rio hörähti mahdollisen ruoan toivossa ja kiiruhti portille Santtu kannoillaan. Ida pujahti sähkölankojen välistä tarhan puolelle. Kummatkin pojat haistelivat taskuja ja käsivarsia hätäisesti, mutta joutuivat pettymään, kun herkkuja ei ollutkaan tarjolla. Ida kiinnitti riimun hellästi, mutta varmalla otteella Santun päähän. Varsa reagoi ottamalla muutaman askeleen pois päin. Se ei olisi halunnut lähteä kaverinsa luota. Santtu seurasi kuitenkin nöyrästi riimunnarun toisessa päässä olevaa Idaa, peli oli jo hävitty.

Ida piti Santtua vapaana karsinassa harjauksen ajan, vaikka ori olikin melko levottomalla tuulella. Se pyörähteli karsinassa ja kuunteli jatkuvasti ympäriltä kuuluvia ääniä. Muuten poika käyttäytyikin oikein mallikkaasti. Ida laittoi Santulle ohjasajovarusteet, joihin se olikin tottunut viimeaikoina erittäin hyvin. Santtu on ollut koulutuksen ajan useimmin utelias kuin pelokas kaikkea uutta kohtaan, mikä on helpottanut koulutusprojektia mukavasti.

Kentälle päästyään Ida päästi ohjat pitkiksi ja alkoi työskentelemään ympäri kenttää Santun kanssa. Santtu käveli rauhatonta käyntiä kaula jännittyneenä ja yritti kääntyillä itsenäisesti haluamaansa suuntaan. Ida puolestaan koitti pitää tuntumaa kuolaimeen rauhallisena.
Hetkittäin Santtu rentoutui enemmän ja enemmän, kun se alkoi muistaa, miten tässä hommassa pitikään toimia. Se osasi kääntyä sekä pysähtyä ohjastuntuman mukaan. Ida lopetti harjoituksen hyvän hetken jälkeen, jotta touhusta jäisi varsalle positiivinen tunne.

Päivän aikana oli alkanut satamaan kunnolla räntää, joten Ida puki Santulle sadeloimen ennen tarhaan vientiä. Ori kirmasi samantien syömään päiväheiniä Rion kasalle, kun Ida päästi sen riimusta. Kaviot heilahteli ilmassa ja muutama inahdus kuului, kun pojat kävivät pikaisesti läpi arvojärjestystä, mutta asettuivat kuitenkin pian syömään päiväruokaansa.

29.03.2016 KOULUTREENIÄ, (353 SANAA)

    Kiipesin Santun selkään toista kertaa ikinä. Ida oli vastannut koulutuksesta niin vastuullisesti, etten ollut edes ennättänyt oriilla itse kunnolla ratsastamaan. Nyt siskoni oli tullut kipeäksi, joten käytin tilaisuutta hyväkseni. Ilmeisesti Santun kanssa on yhteistyö sujunut, kun toinen ei ole malttanut ratsuttamisesta pitää minkäänlaista taukoa.
    Jalustimia jouduin pykälän laittamaan lyhyemmiksi kääpiöjalkojeni takia, mutta muuten fiilis Santun selässä oli hyvinkin kotoisa. Se tuntui selkään virkeältä ja rennolta, ihan kuin alla olisi ollut kokeneempikin puoliverinen.

    Tehtiin käynnissä paljon avoja ja sulkuja lämmittelyksi. Santtu taipui hienosti ja osasi nämä hommat helposti. Ravissa aloin tekemään pitkillä sivuilla loivaa kiemuraa, jossa tehtiin pohkeenväistöt sekä vasemmalle että oikealle. Lyhyillä sivuilla otettiin avotaivutusta. Santulle väistöt ja avot ravissa tuntuivat olevan peruskauraa, vaikka ratsastaja ei ihan niin loistava ollutkaan. Muutaman kerran ajatukseni lähtivät seilaamaan muihin asioihin, vaikkei se ollut tapaistani.
    Vaihdoin vielä suuntaa oikeaan, niin tehtiin samat asiat myös siihen kierrokseen. Tällä kertaa tosin yritin keskittää ajatukseni olennaiseen, joten sain Santun viriteltyä entistäkin paremmaksi.
    Aloin seuraavaksi nostella laukkoja kahdeksikolla niin, että keskellä tuli laukanvaihto ja päädyissä pysähdykset sekä uudet laukannostot. Pysähdykset ja vaihdot sujuivat luontevasti, mutta se, mitä piti meidän vielä hioa, oli laukannostot pysähdyksestä. Laukka toki nousi, mutta se nousi turhan alhaalta. Halusin Santun olevan ryhdikkäämmässä muodossa noston aikana ja sen jälkeen, ettei laukan kokoamiseen menisi sitä puolta ympyrää. Sain siis virittää Santtua hieman ennen nostoa ja niihin piti joka kerta keskittyä tarkemmin kuin muihin tehtäviin. Pääsi pojalta pieni pukkikin yhdessä nostossa, mutta se tuntui vaikuttavan pelkästään positiivisesti seuraaviin laukannostoihin ja etenkin laukanvaihtoihin, joita treenasimme vielä lopuksi.
    Ratsastin laukassa pituushalkaisijalle ja yritin saada Santtua tekemään laukanvaihdot joka neljännellä. Ida oli niitä kerennyt ennen minua treenaamaan, joten odotukset olivat suhteellisen korkealla. Tein paljon puolipidätteitä tehtävän aikana, jotta vaihtojen kanssa ei tulisi kiirettä ja häsellystä. Hieman meinasi intoa olla liikaa Santulla, sillä pidätteistä huolimatta se olisi vain halunnut mennä keskilaukkaa. Saimme kuitenkin aikaiseksi kolme laukanvaihtoa suoran aikana kumpaankin suuntaan, joten päätin jättää homman siihen ja ravailla loppuravit.

    Santtu oli kerennyt hikeentyä aika paljon ratsastuksen aikana, mutta virtaa vain olisi oriissa piisannut. Olin kuitenkin tyytyväinen Santun suoritukseen; kuuntelihan se ylimääräisistä energioistaan huolimatta todella hyvin. Palkkioksi hieroin suurimmat lihakset ja kutiavat kohdat nopeasti läpi kumisualla.

07.04.2016 KOULUVALMENNUS - Valmentaja: Tossah Folgreen VRL-02207, (623 SANAA)

  Keskiviikoksi osui oikein kaunis ja kirkas kevätpäivä kouluvalmennukselle, jonne olin sillä kertaa matkalla. Navigaattorin opastuksella löysin perille Idelleen, jonka punainen navettatalli ja tarhassa paistattelevat hevoset kellivät auringonsäteissä. Jätettyäni auton parkkiin, saapastelin peremmälle talliin, mistä löysinkin käytävälle kiinnitetyn rautiaan hevosen varusteet valmiiksi yllään. Ratsastajaa vain ei näkynyt.
   ”Hei, sinä olet Santtu, ellen ihan pahasti erehdy?”
   ”Aah… täältä tullaan!” Ystävällisesti hymyilevä, vaalea nuori nainen kiisi juuri viereisestä huoneesta pitkiä hiuksiaan ponnarille samalla kieputtaen. Kyynärvarrestaan hänellä roikkui ratsastuskypärä. ”Tossah?” hän varmisti ja ojensi kättään. ”Heather. Tulit vähän aikaisemmin kuin alun perin sovittiin.”
   ”En malttanut vitkastella, kun on niin kaunis ilma”, vastasin. Heather irrotti oriin ketjuista, iski kypärän päähänsä ja huiskaisi hiukset sivuun, ja sitten seurasin heitä ulos kohti kenttää. Heather kertoi samalla vähän puoliverisestään Santusta, siitä, millainen se yleensä oli ratsuna ja mitä sen kanssa oli tarkoitus tulevaisuudessa tehdä.
   ”Se on ihana, luottavainen”, Heather kertoi vetäessään jalustimet alas. Kannoin hänelle jakkaran, jolta hän ponnisti satulaan. Aurinko häikäisi hivenen, ja Heatherkin harmitteli, että olisi pitänyt ottaa aurinkolasit. Annoin oriin haistaa kättäni. Sen korvat olivat höröllä ja silmät kirkkaat. ”Tosin joskus on pukkipäivä, mutta kelläpä ei?”
   ”Niin… kelläpä ei”, myönsin, kun ratsukko lähti käyntiin. Astelin kentän keskelle voidakseni seurata heitä kauempaa. Miten kauniisti aurinko säteili ja kimmelsi rautiaan karvapeitteessä! Ori astui varmoin askelin ja venytteli makeasti kaulaansa. Heather silitteli sitä lavalta ja kohenteli istuntaansa, jalkaa paremmin jalustimeen. Rupattelimme alkukäyntien ajan ratsastajan toiveista juuri tämän valmennuksen suhteen ja esiin nousi sellaisia teemoja, kuin ”ihan perusvalmennusta vähän ulkopuolisenkin näkökulmasta” sekä ”mahdollisia istuntaa tai hevosen liikkumista parantavia vinkkejä”.
    Verryttelyravissa aloinkin jo oikaisemaan ratsastajan istuntaa: katse eteen, vaikka kuinka on koukuttavaa seurata hevosen korvia ja kaulankaarta. Tasapaino horjuu jo aivan pienestä katseensuunnan muutoksesta niin uskomatonta, kuin se joskus onkin. Kevennyksen vaihto eri askelmääristä katsomatta lavan liikettä on hyvä, yksinkertainen harjoitus, joka auttaa ratsastajaa ajattelemaan enemmän ”takalistollaan” ja kehollaan, kuin päällään ratsastettaessa; toisin sanoen, tunnustelemaan hevosen liikettä. Se sopii aivan yhtä hyvin kokeneemmillekin konkareille, vaikka aina alkuverryttelyyn. Ideaalistahan olisi, että ratsukko sulautuisi yhteen niin, että kentaurista ei erottaisi!
    Toinen seikka, johon tahdoin nimenomaan ratsastajassa kiinnittää huomiota, oli ryhti. Heatherilla oli välillä jopa yliryhtiä: liiallista nojaamista taaksepäin, joka aiheutti istuinluiden virheellisen paikan ja sitä kautta vaikutti suoraan Santun reagointiin istunta-avuista. Pieni epätasainen kiihdyttely ja sitten turvan mutrustaminen sekä kuolaimien nyppiminen olivat merkkejä noidankehästä, jossa ratsastaja tahattomasti kertoi istunnallaan hevosta menemään lisää eteen, mutta oriin totellessa, ratsastaja ottikin pidätteillä vastaan ja sai Santun näin hämmennyksiin: pitikö mennä lujempaa vai ei? Näin pienenpientä kommunikaation väärinymmärrystä tuskin päältäpäin välttämättä huomaisi, ellei kiinnittäisi huomiota hevosen tapaan nyökytellä toisinaan vähän päätään.
    ”Ratsastuksen eleganssi lähtee mitättömän pienistä asioista”, neuvoin, kun selitin paikalleen pysähtyneelle Heatherille, miten hänen tuli kantaa satulassa itseään. ”Se on jatkuvaa yksityiskohtien hiomista ja itsensä kehittämistä. Huomaatko? Älä jännitä näitä lihaksia, vaan pidä ylävatsan lihakset aktiivisina. Ja muista hengittää!” lisäsin, kun ratsukko lähti taas liikkeelle. Heather nauroi hengästyneenä.
 Katselin, kuinka ravi nyt sujui. Paremminhan se. Myös ratsastaja myönsi huomaavansa eron suhteessa vanhaan istuntaansa.
   ”Tuntuu silti aika etukenoiselta”, hän huomautti.
   ”Niin varmasti, mutta totut siihen nopeaan. Erheitään on itse vaikea huomata, sillä niihin turtuu.”
 Annoin myös kehuja: Heatherilla oli kauniit kädet (kuten minulla on tapana sanoa), joiden tuntuma oli hiuksenhieno ja herkkävireinen ja sopiva varmasti tarkkasuisemmillekin ratsuille. Hän ei jäänyt roikkumaan, vaan antoi ohjaspidätteet nopeasti ja tarkasti juuri oikeaan aikaan.
    Santtu ravasi nyt ilmavasti ja helponnäköisesti, kantaen itseään ongelmitta. Kun perehdyimme taivutusten harjoitteluun ja temponvaihteluihin sekä pysähdyksestä eri askellajeihin lähtöä, Heather välillä keskittymisensä lomassa unohtui taas vanhaan takakenoisuuteensa, mutta oikaisi nopeasti itsensä pienestä huomautuksesta.
    Laukkatyöskentelyssä täytyi taas olla mukana skarppina ihan uudella tavalla, mutta ratsastajalle uuden asennon säilyttäminen oli ilmeisesti siinä ravia helpompaa. Santtu otti kauniin laukanvaihdon harjoituksen loppusuoralla, mikä oli niin mallikelpoinen, että olisi ropissut hienoja pisteitä koulutuomareilta.
    Tyytyväinen ratsukko oli nostattanut kevyen hien pintaan valmennuksen parissa – tai ehkä se oli se kevätaurinko, joka niin lämpimästi meitä helli.